Maito- ja kauppalakkoja

Laitakari oli omalla tavallaan eristäytynyt muusta kaupungista, saari kun oli, samoin Juurakko. Kauppatavaran, erityisesti maidon, saamisen vaikeus Laitakariin oli usein esillä lehdistössä. Laitakariin tuotiin alkuaikoina maitoa Nällistä ja Bergbomin omistamasta Vilmilästä.

Maito oli tärkeä peruselintarvike, merkittävä erityisesti lapsien kehitykselle ja kasvulle. Tuoreen maidon säännöllinen saaminen Laitakariin ja Juurakkoon oli elinkysymys.

Maidon saannin varmistamiseksi Laitakariin perustettiin syyskuussa 1907 erityinen toimikunta, jonka tehtävänä oli huolehtia maidon hankkimisesta saarille. Toimikunta ilmoitteli lehdessä olevansa valmis ostamaan 119 litraa maitoa päivässä. Tarjouksia pyydettiin tekemään toimikunnalle.

Maidon saannin ohella huolta aiheuttivat ajoittain maidon kohoavat hinnat. Työväestö näki joskus ainoaksi keinokseen ryhtyä maitolakkoon. Esimerkiksi karihaaralaiset lakkoilivat kohonneita hintoja vastaan marraskuussa 1903.

Myös vuonna 1907 maidon hinnan kohoaminen aiheutti liikehdintää. Esimerkiksi Oulussa suunniteltiin marraskuussa 1907 maitolakkoa hinnan alentamiseksi. Osuuskauppa ja liminkalaiset maidontuottajat olivat eri mieltä maidon sopivasta hinnasta. Talvella 1907 myös Kemin seudun maidontuottajat nostivat maidon hinnan 17½ pennistä 20 penniin litralta. Syksyllä 1908, kun rehun hinta laski, vaativat työläiset maidon hinnan vastaavaa laskemista. Maidontuottajat eivät kuitenkaan suostuneet hinnanalennukseen, vaan pitivät 20 penniä litralta kohtuullisena. Uutisessa, jossa asiasta kerrotaan, mainitaan myös muita ruokatavaroita ja niiden hintoja, joita tuolloin joutui Kemin seudulla maksamaan. Perunat maksoivat 50 penniä kappa, voi 2 mk 90 penniä kilo, liha markan ja kalat 90 penniä kilo.

Kemissä jouduttiin turvautumaan maitolakkoon myös vuonna 1933, kun Peräpohjolan Osuusmeijeri nosti maidon hintaa 1,90 litralta. Kemin esikaupunkialueiden asukkaat Karihaarassa, Kivikolla, Syväkankaalla ja Kalkkinokalla ilmoittivat ryhtyvänsä maitolakkoon ja lopettavansa maidon ostamisen. Kohonneen hinnan lisäksi epäkohtana oli se, että maitoa ei aina riittänyt kaikille ostajille.

Teksti: Kirjasta "LAITAKARI SAHAN JA LEIVÄN SAARI". Julkaisija: Laitakarin perinneryhmä