Mielenosoituksin etuja turvaamaan

1920-luku oli ollut taloudellisen nousukauden ja tulevaisuuden uskon aikaa. 1930-luvun alku toi mukanaan talouslaman. New Yorkin pörssiromahdus syksyllä 1929 aloitti maailmanlaajuisen taloudellisen laman. Lamakausi tiesi taloudellisen toimeliaisuuden laantumista, työttömyyttä ja lisääntyviä konkursseja. Kemissäkin taloudellinen tilanne paheni, liikkeet tekivät konkursseja ja vouti kauppasi taloja ja tiloja velkojen katteeksi. Lisäksi 1930-luvun alku oli poliittisesti epävakaata aikaa Suomen historiassa. Lapuan liike, muilutukset ja kyyditykset, työväentalojen naulaamiset ja polttamiset olivat sanomalehtien etusivujen vakiojuttuja.

Kemiyhtiön työväki koetti järjestäytyä, mutta ajan henki oli sitä vastaan. Kommunistinen toiminta kiellettiin, ja toiminta meni maan alle. Kemissäkin etsittiin kommunisteja tupatarkastuksin ja pidätyksin. Joskus tutkimukset johtivat vangitsemisiin ja vankeustuomioihin. Punaisen päivän viettäminen työmaalta omaehtoisesti otetuilla vapailla johti välittömään irtisanomiseen. Työntekijöiden asema oli heikko ja elämä yhtiön mielivallan alaisena turvatontakin. Työnantajat eivät koskaan olleet varsinaisesti hyväksyneet yleisen 8 tunnin työajan käyttöönottoa. 8 tunnin työaikalakia kierrettiin jatkuvasti myös Laitakarissa, vaikka paikallinen osasto olikin ottanut jyrkän kannan ylitöihin – niitä ei tehtäisi.

Maaliskuun alun suuri työttömyyspäivä vuonna 1930 ei Kemissä muodostunut suunnitelluksi joukkomielenosoitukseksi, vaikka paikalle oli saatu agitaattori Lagerbohm kansaa houkuttelemaan. Työväentalolle ilmaantui vain 20 – 30 henkeä.

Vuoden 1931 syyskuussa sunnuntain 5. päivän vastaisena yönä kommunistit aktivoituivat ja kiinnittivät ympäri kaupunkia julistuksia aitoihin ja tolppiin. Sen lisäksi he nostivat punaisia vaatteita lippusalkoihin varsinkin eteläisissä kaupunginosissa. Julistuksia löytyi myös Kalkkinokalta. Punaisia vaatteita oli nostettu J.P. Ahon ja työnjohtaja Pennasen talon salkoon.

Varsinkin vuosi 1932 oli Kemissä poliittisesti aktiivista aikaa. Jo aikaisempina vuosina olivat verorästien perimiset aiheuttaneet liikehdintää työväestössä, mutta nyt alkoi olla mitta täynnä. Pohjolan Sanomat uutisoi tapahtuman johdosta:

”Laitakarin sahan työläisiä
eilen kolmattasataa ”mielenosoituksella” verojen perimisen vuoksi Laitakarin – Juurakon välisellä jäällä.

Suuttuneet siitä, että heiltä on ruvettu perimään rästejä samalla tavoin kuin muidenkin Kemin seudun teollisuuslaitosten työläisiltä.

Verorästien periminen aiheutti eilen Kemin Laitakarissa ”mielenosoituksen” tapaisen kokoontumisen. Jo parin vuoden ajan on nimittäin Karihaarassa, Pajusaaressa ja Veitsiluodossa peritty verorästejä joka tilissä siis aina kahden viikon kuluttua, mutta Laitakarin sahalla vain joka toisesta tilistä eli kuukauden kuluttua, minkä vuoksi ensin mainittujen seutujen tehtaiden ja sahojen työväestö on ollut tyytymätön siihen, että laitakarilaiset oli asetettu erikoisasemaan. Viime tilinmaksusta lähtien on kuitenkin Laitakarinkin sahalla ryhdytty noudattamaan verorästien perimisessä samaa tapaa kuin muillakin teollisuuslaitoksilla.

Tästä uudesta verojenperimistavasta kiukustuneina oli eilen iltapäivällä vähän ennen klo 17 kokoontunut Laitakarin ja Juurakon väliselle jäälle kolmattasataa Laitakarin sahan työläistä, ollen heistä yli puolet naisia. Jonkun verran oli joukossa myöskin Veitsiluodon teollisuuslaitosten työläisiä. ”Kokouksessa” pidettiin uutta toimenpidettä vääränä, minkä vuoksi työläiset päättivät lähettää 7-henkisen lähetystön Laitakarin sahan konttoriin valittamaan asiasta ja pyytämässä yhtiön toimenpiteitä, että verojen periminen tulisi tapahtumaan samaan tapaan kuin aikaisemminkin. Lähetystö kävikin sahan konttorissa esittämässä kokoontuneiden ajatuksen, mutta sille vastattiin, ettei verojen periminen kuulu millään tavalla Kemi-yhtiölle, vaan järjestää sen kaupunki.

Lähetystön palattua konttorista kokoontuivat miehet ja naiset uudelleen jäälle. Meille kerrottiin, että tällöin kiivaimmat päättivät m.m. ettei tänään klo 12 jälkeen mentäisi töihin vaan kokoonnuttaisiin sensijaan Laitakarin sahan ruokalaan päättämään sekä että huomenna torstai-iltana lähdettäisiin kaupunkiin ”mielenosoitukselle”. Pari naisihmistä innostui ”kokouksen” pidossa aivan lauleluksi asti. – Pohjolan Sanomat 1932 n:o 32 (KE 10.2.), s. 2. –

Töistä poisjäämisiä ei Laitakarissa kuitenkaan seuraavana päivänä tapahtunut. Sen sijaan perjantaina oli sovittu lähialueelle levitetyin ilmoituksin kokous Kalkkinokan ja Laitakarin väliselle jäälle. Aikomuksena oli ilmeisesti mennä osoittamaan mieltä illalla kokoontuvalle kaupunginhallitukselle. Paikalle jäälle saapuikin noin 200 henkeä. Ratsupoliisit ja poliisiauto kuitenkin hajottivat ihmisjoukon.

Talouslama iski työläisperheisiin entistä lujemmin, kun palkkoja alennettiin. Kemiyhtiö laski vuosina 1931 ja 1932 yksipuolisesti työntekijöiden palkkoja. Myös työaikoja lyhennettiin. Kesällä 1931 Kemiyhtiössä tehtiin 4 päiväistä työviikkoa. Vaikka syksyllä siirryttiin 7 päiväiseen viikkoon, ei palkasta jäänyt sen kummemmin käteen, koska palkkoja vastaavasti pudotettiin. Sama tapahtui kesällä 1932. Taloudellinen tilanne heijastui ankarana perheiden elämään. Laitakarin työntekijätkin menettivät perheilleen Haukkarinniemestä, Peurasaaresta ja Sysimöltä hankkimiaan koteja. Pakkohuutokauppailmoituksia alkoi ilmestyä lehtien sivuille.

Myös kevään 1931 influenssaepidemia aiheutti huolta ja murhetta. 15. päivänä tammikuuta kerrotaan, kuinka Laitakarissa oli toistakymmentä henkeä sairaana. Laitakarissa sattui influenssan vuoksi ainakin neljä kuolemantapausta. Eräs menehtyneistä oli rouva Sofia Lind, perheenäiti, joka kuoli 40-vuotiaana influenssaan.

Kemin kaupunki avasi marraskuussa 1931 kunnallisen jakelukeittolan turvaamaan ruoanjakelua kaupungissa. Viimeksi sellainen oli ollut avoinna pulavuosina 1917 – 1918. Keittola toimi suljetussa työväentalossa Pohjoispuistokadun, nykyisen Keskuspuistokadun varrella. Sen toiminta lopetettiin syyskuussa 1935. Työväentalon alakerrassa aloitti vuonna 1931 toimintansa myös naisten työtupa.

Hädänalaisten avustamiseksi perustettu Kemin paikallinen avustustoimikunta keräsi avuntarvitsijoista luetteloa. Kemiyhtiö lahjoitti toimikunnalle 40 000 markkaa hädänalaisten hyväksi.