Kemistä kesäkuulta

Olis kait täältä meidänkin Kemistä jotakin sanottawaa näkemisistä ja kuulumisista, warsinkin näin kesän alussa; mutta kukas tohtii kynään koskea? Jos se sattuisi piirtämään semmoista, joka ei ole kaikille mielenmukaista, näin saapi moitetta kuulla. Usein olen lukenut sanomalehtien palstoista häwästyksiä; mutta jos kirjottais semmoista, joka tietään entistään, niin taitaisi saada anteeksi. Se kyllä ainakin tiedetään, että täälläkin rustataan kaupunkia rimoista, sahanmuhista, lautaremuista ja plankunpäistä, wieläpä paremmistakin aineista, niin kuin hirsistä. Mutta kohta kaupunki kuitenkin rupeaa wertoja wetämään Turkinmaan kaupunkein kanssa, warsinkin ulkonäön puolesta. (–) – meillä, jotka olemme tuossa kaupungin kupeella syntyneet ja kaswaneet, kun nyt olemma mätätyt maamoukiksi, wieläpä semmoisiksi, jotka eiwät enää saa passitta olla tuossa meidän wanhassa työpaikassamme Bergbomin tulisahassa, Laitakarissa. Ja waikka työmiesten mökit owat aiwan lähellä sahaa, niin kuitenkin on pitänyt passi lunastaa wallesmannilta ja wiedä se kaupunkiin fiskaalille, jolta lippu wielä on lunastettawa ennenkuin pääsee työhön. Ja mikä wielä on ahtaampi, se on se seikka, että jos yhellä isällä olis kuinka monta työhön kykenewää lasta hywänsä, pitää eri passi lunastaa joka hengen edestä ja kumminki muista pitäjistä tulleilla työmiehillä on kaksi ja kolme henkeä yhesä passissa. Lieneekö muualla menetys sama kuin Kemissä? Jos ei, niin muualla wirkamiehet kai owat sääliwämpiä köyhiä työmiehiä kohtan. Waan kun Kemin kaupunki yhä Kemin pitäjäsen luettuna minä en ymmärrä, mitä warten passia ollenkaan waaditaan? – Tuossa olemma wielä onnellisia, käydä yhdessä kinkerissä noiden kaupungin röökynäin kanssa ja wieläpä herranehtoollisella ja lopuksi luulen wielä olewan nimetkin yhessä kirkonkirjassa, ehkä eri lehden wälissä. Kaupungin henkikirjoissa me kyllä olemme pannassa. Maamoukka. – Pohjois-Suomi 1878 n:o 51 (KE 26.6.), s. 3. –