Kohtalokas vuosi 1939

Kaksikymmentä työntäyteistä vuotta oli kulunut Laitakarin edellisestä tulipalosta. Sitten kirjoitettiin vuosi 1939, kohtalon vuosi Laitakarille ja koko Suomelle. Neuvostoliitto hyökkäsi maahamme. Sotajoulu jäi monien mieleen.

Ennen kuin sota oli Suomen kansan koettelemuksena, Laitakarin kohtalon sinetöiviä päätöksiä oli jo tehty. Sahaaminen oli päätetty keskittää Karihaaran sahalle. Laitakarin saha pysäytettiin, ja työväkeä sijoitettiin uusille työmaille. Sahan purkaminen oli jo käynnissä, kun tuli pääsi jälleen valtaan Laitakarissa. Vuoden kuluessa Laitakarin saha ehti olla käynnissä 120 vuoroa. Vuonna 1938 se oli ollut käynnissä 269 vuoroa ja edellisenä vuonna täydet 300.

Syksy 1939 oli Laitakarin asukkaille suuren muutoksen aikaa monellakin tavalla. Sahan töiden lopettaminen oli jo merkittävä tapahtuma, mutta sitäkin näkyvämmäksi tapahtumaksi nousi Laitakarin saaressa lokakuun alussa syttynyt suuri tulipalo. Laitakarin sahan eteläinen lautatarha syttyi tuleen, ja saari paloi jälleen kerran. Edellisen kerran oli tulen tuhoja jouduttu hillitsemään vuonna 1919.

Tulen irtipääsy huomattiin maanantaina 2. päivänä lokakuuta kello 17.20. Palo sai alkunsa eteläisen lautatarhan ns. alipään länsisivustalta. Tulen syttymispaikaksi mainitaan varaston raidelinjan puoleinen nurkkaus. Lautatarha käsitti alueen, joka ulottui saaren itärannasta, vanhan suulin kohdalta vastakkaiseen suuntaan ns. Juurakkosuulille saakka. Lautatarhan vanha puinen varastorakennus, suuli, syttyi tuleen. Tuli levisi hyvin nopeasti, palo laajeni ja valtasi koko rakennuksen. Pian lautatarha oli liekeissä. Tulipalo riehui kahden suulin välisellä avoimella kentällä, jossa oli tiheään pinottuja lautatapuleita ja vanhoja tapuleiden pohjia. Mantereen puolella tulen valta-alue rajoittui korkealla kulkevaan sähkövaunuradan linjaan. Kahden varaston väli oli noin 250 metriä, joten paloalueen laajuudeksi arvioitiin noin 250 x 300 metriä. Vanha suuli ja lautatarha paloivat, mutta Juurakkosuuli onnistuttiin ankaralla työllä pelastamaan.

Paikalle hälytettiin Laitakarin oma palokunta sekä kaupungin vakinainen ja vapaaehtoinen palokunta. Apujoukkoja saatiin myös Karihaaran ja Veitsiluodon vapaaehtoisilta ja vakinaisilta palokunnilta. Palokuntalaisia kuljetettiin sahalle Möllärin möljältä. Kun Kemin palokunta pääsi paikalle palopäällikkö Luostarisen johdolla, oli vanha varasto jo tuhoutunut. Sammutuslinja tehtiin sähkövaunulinjan kohdalle ja estettiin tulen eteneminen pohjoiseen. Muilla suunnillahan tulta vastassa oli meri.

Kalkkinokalle kerääntyi sankat joukot seuraamaan sahan kohtalon hetkiä. Katsojaa kohtasi kaamea näky; Laitakarin koko eteläpää oli yhtenä tulimerenä. Osa Laitakarin asukkaista hätääntyikin palopäällikön vakuutteluista huolimatta, että tulen valta saadaan rajoitettua, ja ryhtyi kantamaan tavaroitaan ulos kodeistaan. Osa kuljetti tavaroitaan pois koko saaresta. Vaimoväki ja lapset katselivat itkusilmin uhkaavaa tulinäytelmää. Tavaroita koottiin rakennusryhmien taakse. Pahalta tilanne aluksi näyttikin. Edes vastatuuli ei estänyt paloa etenemästä pohjoista kohti. Tapuli kerrallaan tuli ahmi itseään kohti sähkövaunulinjaa. Tuli laajeni myös kohti Juurakkosuulia, ja kello 18.30 tuli jo nuoleskeli suulin nurkkaa.

Tulen valta saatiin pysäytetyksi pohjoisessa jo edellä mainitun sähkövaunulinjan kohdalle. Sen jälkeen olisikin tuli ahminut toisella puolella sijaitsevia täysiä tapuleita ja sen jälkeen taajaa rakennusryhmää työväen asuntoja. Suurena apuna sammutustöissä olivat lukuisat hinaajat, jotka pumppasivat vettä meren ja mantereen puoleisilta laitureilta. Lisää laivoja saatiin, kun alukset toivat sammutusväkeä Karihaarasta ja Veitsiluodosta ja sen jälkeen yhtyivät pumppaustyöhön.

Tulipalo saatiin hallintaan, eikä se päässyt enää leviämään pohjoispäähän. Tulen kulkuväylänä olleet kuljetusraiteet eli paanat purettiin pois. Saaren keskiosan muhainen maa paloi, samoin tuli valtasi koko saaren eteläpään. Saaren eteläpäätä kiertävä rimalaituri syttyi myös. Laiturilla olleet lukuisat proomut ehdittiin siirtää pois tulen edestä.

Lähes koko lautatarha tuhoutui. Puutavaraa paloi noin 2 000 standarttia ja lisäksi tuhoutui yli 200 metriä pitkä varastorakennus. Vahingot arvioitiin aluksi noin 10 miljoonaan, mutta myöhemmin menetyksiksi laskettiin 7 miljoonaa.

Varsinaista sammutustyötä tehtiin kello 4:ään tiistaiaamuna. Jälkisammutustyötä palokunnat tekivät Laitakarissa kuitenkin koko tiistaipäivän. Lautatarhan kytevää pohjaa, joka oli lähinnä sahausjätettä, suihkutettiin vettä parinkymmen miehen voimilla ja illalla 5 – 6 veneen voimin. Tulipalossa tuhoutuneen puutavaran määräksi tarkentui 1 557 standarttia, joka oli vakuutettu täydestä arvostaan.