Tulipalo 1919

Vuoden 1919 kesällä Laitakarin saha ja sahan saari kokivat toisen tuhoisan palonsa. Tulipalo syttyi lauantaina 12. päivänä heinäkuuta noin kello 6.40 iltapäivällä. Salama iski lautatarhaan ja sytytti sen palamaan. Tarhassa oli vanhaa puutavaraa noin 16 000 standarttia. Läpikuiva lautatarha lietsoi tulen voiman nopeasti leviämään.

Työnjohtaja Klint ja yövartija Kunnelius olivat havainneet vähän ennen tulipalon syttymistä salamoiden risteilleen harvinaisen matalalla lautatarhan päällä, ja salama oli iskenyt lautatarhaan. Pian iskupaikalta oli alkanut nousta savua ja sen jälkeen liekkejäkin. Lähistöllä kulkeneet hinaajat vahvistivat tulen syttyneen salamaniskusta. Salama oli ensin iskenyt veteen ja sitten lautatarhaan.

Kello 7 aikaan iltapäivällä tuli oli jo niin levinnyt, että se näytti tuhoavan koko saaren. Tulen leviämistä edesauttoi kova tuuli. Paikalle lähiseudulta rientäneet Kemin ja Karihaaran sekä Röyttän palokunnat tekivät parhaansa liekkien voimaa hillitäkseen, mutta paloruiskujen teho liekkeihin tuntui turhalta. Ruiskujen voimalla liekkeihin pumpattiin vettä mahtavia määriä, mutta vesi muuttui höyryksi liekit kohdatessaan.

Tulipalo kiihtyi, ja kello 8 saarella olleet työväenkasarmit syttyivät tuleen. Kello 9 liekit tavoittivat kaksikerroksisen konttorirakennuksen, joka paloi lyhyessä ajassa maan tasalle. Työväenasunnoista, samoin kuin konttorirakennuksesta, ehdittiin kuitenkin kantaa irtaimisto turvaan.

Aina kello 3:een yöllä palokunta koetti hillitä liekkejä, ja viimein työ tuotti tulosta. Saarella ollut sahalaitos ja pohjoispäässä ollut lautatarha saatiin pelastettua. Sankat savupilvet nousivat korkeuksiin vielä seuraavana päivänä. Kaupunki ja koko lähiseutu oli kietoutuneena savuverhoon.

Vahinkojen määräksi arvioitiin poliisitutkinnassa 15 – 16 miljoonaa markkaa. Tulen liekkeihin oli kadonnut 16 000 standarttia lautatavaraa, 24 proomua, kaksi tukinnostokonetta, kaikki saarella olleet konttori-, asuin- ja ulkohuonerakennukset, paitsi sahalaitos, joka palosta pelastui. Myyntihinta standartille oli 800 – 900 markkaa, jolloin lautatavaran arvoksi saatiin noin 13 miljoonaa. Muu palanut omaisuus arvioitiin 2 – 3 miljoonan markan arvoiseksi.

Lautavarastot oli vakuutettu Suomen Sahanomistajain Keskinäisessä Palovakuutusyhtiössä ja saksalaisissa yhtiöissä.

Yhtiön kokemien menetysten ohella myös yksityishenkilöt kärsivät vahinkoja. Sahanhoitaja Littowilta paloi osa omaisuudesta, osa turmeltui. Hänen omaisuutensa oli vakuutettu Palovakuutusyhtiö Pohjolassa 40 000 markasta. Konttoristi Eevert Rautiolla tuhoutui omaisuutta osin tulen tuhoamana, osin turmeltuen muuten. Hänen omaisuutensa oli vakuutettu Imatrassa 10 000 markasta. Perämies Tervolta tuhoutui tai turmeltui omaisuutta, joka oli vakuutettu Pohjolassa 3 000 markasta. Edellisten lisäksi muutkin saarella asuneet työläiset kärsivät tulipalossa vahinkoja.

Laitakarin tulipalossa kotinsa menettäneet työntekijät asutettiin läheiseen Juurakon saareen. Juurakossa väki oli vähentynyt sota-ajan laman ja nälän sekä vuoden 1918 tapahtumien aikana. Myös Laitakarin sahan konttori siirrettiin Juurakkoon raittiusseuran taloon.