Veijo Isola

Laitakarissa 1940 – 1959

LAITAKARISSA KAIKKI HYVIN

Hyvä koti ja mukavat naapurit

Muutin pikkupoikana Karihaarasta Laitakariin yhdessä isäni, äitini ja Aino-sisareni kanssa. Muita sukulaisiamme saaressa ei asunut. Äitini Anissa oli kotoisin Kiestingistä ja isäni Otto Laitasalmesta. Asuimme kaupan likellä puutalossa. Asunto oli hyvä, ja siinä oli kaksi huonetta. Tuoleja oli ja sänky oli hyvä nukkua. Äiti oli kotiäiti, hoiti Ainoa ja minua. Minun ei tarvinnut tehdä kotitöitä. Joskus jouduin tiskaamaan ja piti kantaa kilpukkasäkki liiteristä sisälle. Aino kutoi, tiskasi ja haki vettä. Kaivo oli likellä. Isä oli töissä Laitakarin lautatarhalla, myöhemmin Mansikkanokalla ja Karihaarassa, jossa minäkin työskentelin merkkipoikana. Isä ja äiti eivät paljon kiellelleet minua. He tiesivät, että osaan olla varovainen. Selkään en saanut, mutta jonkin verran ankaria kasvattajia vanhemmat olivat.

Kuusiniemet asuivat meidän yläkerrassa, Koskiset vastapäätä eri rakennuksessa. Kotkansalon Matti asui suojeluskuntatalon yläkerrassa ja Suomalaisen Ahti kaupan vintin päässä. Asuimme lähes koko ajan samassa asunnossa, aivan lopussa pääsimme muuttamaan saunan likelle. Tykkäsin saunassa käynnistä. Isän kanssa kävin. Sauna oli iso ja sinne mahtui paljon väkeä. Hiihtokilpailujen jälkeen sauna lämmitettiin ja kaikki menivät sinne. Saunassa juotiin Metsämarjaa. Saunaa lämmittivät Hyvösen Yrjö ja Martta ja Faarisen Kallen vanhemmat ennen heitä.

Kauppa oli likellä, Keminseutu. Kävin joskus yksin siellä karamelleja ostamassa. Yksin käväisin, en äidin asioilla. Lyttisen Salli, Leskinen ja Nousiaisen Saimi toimivat kaupanhoitajina.

Kesä kuvioita

Takalon Martti, Poutiaisen Antti ja Kauko, Suistion Aleksi, Laineen Erkki ja Kähärin Aimo olivat parhaita kavereitani. Kaikki kaverini olivat poikia. Laitakarissa oli kiva asua. Takarannan laivoissa pääsi käymään illalla. Laivamiehet olivat tuttuja ja pyysivät istumaan. Poutiaisen Antti ajoi Laitakari ykköstä. Ahtovuon Kape oli hänkin moottorimies. Antti otti moottorin kyytiin, kun haettiin väkeä. Kerran, kun haettiin joelta tarakkaa, Antti sanoi minulle, että mene rattiin vain.

Takarannalla onkiminen oli yksi harrastus. Ahvenia, särkiä ja kiiskiä nousi. Vein kalat äidille. Jotkut laitakarilaiset kalastivat verkoilla, isäkin jonkin verran.

Kävin usein kaupungissa. Moottorilla menin. Antti vei. Antikaisen Eeron kanssa olin viimeksi moottorilla. Meillä oli oma soutuvene. Soutelin sillä itsekin. Kivinokalla keräsin puita rannalta ja toin ne kotirantaan kuivumaan. Sellaisia pöllejä ei saanut ottaa, joissa oli leima päässä. Muutkin keräsivät puita. Laitakarilaiset ostivat kilpukoita tarhalta. Ne tuotiin proomulla saareen ja vietiin kärryillä liiteriin. Isä pilkkoi puut.

Olin kova uimaan. Takarannalla uin, ja uintikavereita oli paljon. Mitään vahinkoja ei sattunut. Nelimaalia pelasimme. Kaikki halukkaat otettiin mukaan. Jalkapalloa pelasimme parkkikentällä. Piilosilla ja väkisillä olimme, konkkaa ja kymmenen tikkua laudalla. Väkisillä toinen kosketti toista ja lähti juoksemaan. Joskus poikien kesken tuli riitaa, mutta pian riidat sovittiin.

Miehet pelasivat kyykkää. Hevosenkengän heitto oli suosittua, ja sitä heitettiin joka ilta. Lapsetkin heittivät hevosenkenkää. Vihtaksissa kävin Takalon Martin kanssa Ajoksessa, ja hän kehui, että olen hyvä tekemään vihtoja. Rauduksista tehtiin.

Monilla laitakarilaisilla pojilla oli itse tehtyjä kanootteja. Liiterin vintillä tekivät. Ainakin Lindin Veijo, Poutiaisen pojat, Kieppu eli Niemitalon Osmo sekä Piiksin Aleksi ja Veijo meloivat kanooteilla. Minä en melonut koskaan.

Minulla oli kani. Sain sen kiinni Selkäsaaressa ja toin Laitakariin. Pojilla oli liiterissä kanikoppeja. Minun kanini oli irti. Kerran se karkasi mutta sain sen kiinni. Lopuksi kaneista tehtiin ruokaa. Meillä oli myös lammas, Noppa. Se oli aidassa kiinni. Lampaalle haettiin kerppuja Ajoksesta. Piiksin ja Poutiaisen pojat kävivät variksenpesillä ja ottivat variksia elätiksi. Olin mukana. Variksenpoikia ruokittiin leivällä ja kauraryyneillä.

Talvet leikit ja vaarat

Talvella rakensimme ison lumilinnan. Lumisotaakin olimme. Minulla oli sukset ja hiihdin kilpaakin ja sain palkintoja. Kävimme hiihtämässä pitkiä matkoja Selkäsaaressa ja Ajoksessa. Latu meni santapankin likellä Kivinokalla. Mäkeä en hypännyt. Jääpalloa pelasimme, ja mailat teimme itse puusta.

Syksypimeällä soitimme pirunviulua. Pirunviulun tekemiseen tarvittiin hartsia, karhunlankaa ja hakaneula. Hakaneula pantiin ikkunan kittilistaan ja hartsilla tai hartsisormilla vedettiin lankaa. Siitä lähti aika ilkeä ääni. Sellaisten luona soitettiin usein, jotka antoivat hatkat ja lähtivät jopa ajattamaan. Koskaan he eivät saaneet meitä poikia kiinni. Minun lisäkseni ainakin Kieppu ja Torvisen Veijo olivat pirunviulua soittamassa ja monet muut Laitakarin lapset.

Kielletty ja vaarallinen leikki oli auton perässä roikkuminen. Kun kaupan pihasta lähti auto, sen perään mentiin roikkumaan. Perälaudasta otettiin kiinni ja siinä roikuttiin. Olin minäkin joskus mukana. Kuski antoi varoituksen, ja myös vanhemmat kielsivät.

Rospuuttoaikana ja talvella kulkeminen Kalkkinokalle oli hankalaa ja vaarallista, vaikka oli tehty laudoitus ja kaiteet. Lava oli liukas ja monta kertaa minäkin liukastuin ja kaaduin.

Talviaikaan leikittiin sisällä avaimen kätkemistä ja laiva on lastattu -leikkiä. Jouluisin pyörittiin Suomalaisilla piirileikkejä. Karihaaran Karun järjestämissä pikkujouluissa tanssittiinkin. Isoja näytelmiä esitettiin, muun muassa Seitsemän Veljestä, Saiturin joulu ja uskonnollisia esityksiä. Piiksin Veijo oli yksi järjestäjä.

Aleksi Suistio piti myös ONL:n eli Ortodoksisten Nuorten Liiton kerhoa. Harjoittelimme näytöskappaleita ruokalassa. Minäkin olin näyttelemässä. Olin mukana tonttuleikissä ja näytelmässä Itäisen maan tietäjät. Se on jäänyt parhaiten mieleeni. Minulla oli viitta ja kruunu päässä.

Laitakarilaisia

Meillä kävi paljon vieraita. Kuusiniemen täti kyläili ja Barckin Ilmi äitinsä kanssa. Olimme myöhemmin Ilmin kanssa Kemiyhtiössä töissä. Tiistaiseura kokoontui joskus meillä. Naiset karstasivat villaa ja kehräsivät rukilla lankaa ja kutoivat. Kahvin kanssa tarjottiin pullaa, karjalanpiirakoita ja sultsinoita. Äiti leipoi ne itse.

Happonen oli tallimies. Hän jäi mieleen partaisena, mukavana miehenä. Hän ajeli hevosia. Olen minäkin kerran ajanut hevosta, kun lääkäri haettiin. Kirkkoreki piti panna eteen. Kulmakan Yrjö oli kirvesmies, korjaili portaita. Piiksin Jaakko oli sähkömies. Hänellä oli Veijo-niminen poika. Sahanhoitaja Björkman ajoi meidät kerran pois sahalta. Saha seisoi silloin ja muuten vain kävelimme siellä. Albin Lindroos oli kiva mies, pyysi minua kyläänkin. Hänellä oli poika, Erkki. Sankala oli yhtiössä seppänä.

Kemiyhtiön soittokunta kävi Laitakarissa. Se soitti kesällä konttorin päässä. Myös Kuuselan Pentti, Suistion Aleksi, Poutiaisen Kauko ja Antti soittivat Laitakarissa.

Keskikaupungilla asuessani tapasin paljon entisiä laitakarilaisia. Kotkansalon Matti haki minut kerran saunaankin. Slotten Allua, Arppaa ja Birgeriä näin myös.

Ihan Laitakarin näköinen

Osallistuin Laitakarin pienoismallin rakentamiseen. Tein tukkipinoja kirkolla. Työporukkaan kuuluivat Martti Takalo, Veikko Vuorma, Aleksi Suistio, Risto Kulmakka, Antti, Kauko ja Kalervo Poutiainen, Veijo Piiksi, Ahti Suomalainen ja Erkki Laine. Minun isäni toimi kahvinkeittäjänä. Pullat tuotiin vuorotellen. Aleksi ja Antti johtivat hommaa. Antti oli rakennusmestari. Pienoismallin teko oli mukavaa. Muistelimme samalla Laitakarin juttuja. Paikalla kävi paljon vieraita. Pappi kävi ja kaupungin herroja sekä laitakarilaisia, naisiakin. Joka maanantai kokoonnuimme pienoismallia tekemään. Ensimmäinen päivä syyskuuta aloitimme ja suvivirteen päätimme. Kun pienoismalli valmistui, se oli ihan Laitakarin näköinen.

Iloa uskonnosta

Ortodoksiuskonto merkitsee minulle paljon. Käyn edelleen kirkossa rukouksissa. Taksilla kuljen. Laitakarissakin osallistuin tapahtumiin. Kesällä Suistion Aleksi piti ONL:n kesäleiriä Ajoksen Korostennokalla Suistion mökillä. Sinne mentiin moottoriveneellä. Laitakarissa liturgiat pidettiin ruokalassa. Ruokalassa pidettiin myös äitienpäiväjuhlia. Lauloin kerran juhlissa laulun Iloitse Jumalan Äiti. Juhlat olivat koulun kanssa yhdessä järjestettyjä. Kävin ensin Juurakon koulua ja sitten siirryin kaupungin kouluun Penttilän taloon.

Pyhäkoulua piti Hannes Vuoristo. Olin ahkerasti mukana. Aleksin kanssa kävin. Pyhäkoulu oli luterilainen ja sitä pidettiin ruokalassa. Kaikki lapset osallistuivat. Virsiä laulettiin ja Jumalan sanaa kuunneltiin. Pelastusarmeijalaiset kävivät Laitakarissa myymässä lehtiä ja jäätelöä.

Ortodoksisen rippikoulun kävin Keiteleellä. Siellä järjestettiin uintikilpailutkin, joihin osallistuin. Martin kanssa olen ollut monesti ortodoksien reissuissa ja Aleksin kanssa ONL:n juhlissa. Laitakarissa vieraili kolme ortodoksista piispaa, nimittäin piispat Hermanni, Paavali ja Leo. Aleksi Suistio on maalannut piispan vierailusta taulun ja monta muutakin taulua Laitakarista.